Paluu Herran juhliin

Paavali, kuten aikaisemmin totesin on, protestanttisen teologian keskeisin luoja toteaa näin. (Luther itseasiassa "löysi" Paavalin, joka oli silloisessa kirkossa vähemmän käytetty.) Tässä hän itseasiassa profetoi kristinuskonnon syntymisestä.

2.Tim.4:3,4
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia, ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

Tässä jakeessa on huomionarvoinen sanapari: "...kääntyvät taruihin. Konstantinus luodakseen "perustamalleen uskonnolle" suotuisat olosuhteet ja saadakseen kansan hyväksymään sen, - hän todella kääntyi taruihin. Ajatelkaamme esim. pääsiäisen kansainvälisen nimen sisältöä, englanniksi easter, vanhan saksan, ostarun tai skandinaavinen ostra. Nämä kaikki ovat alkumerkitykseltään vanhan anglosaksisen kevään ja aamunnousun jumalattaren nimiä.

Entä sitten joulu? Tässäkin ratkaisu löytyi taruista. Rooman pakanallinen juhlakalenteri on ollut ehtymätön lähde kirkollisille johtajille. Saturnalia-juhla sijoittui talvipäivän seisauksen (25.12) aikaan ja oli sopiva ajankohta Jesuuksen syntymäpäivän ajankohdaksi ja - juhlaksi. Tälle juhlalle ei ole minkäänlaista kehoitusta tai mainintaa Raamatussa. Myös Marian palvonta on ilmeinen tarustosta esille otettu asia.

Egyptiläisen kulttuurin Isis jumalatar on todennäköinen esikuva Marialle. On ilmeistä, että keisari Konstantinus vihasi juutalaisia. Todisteita tästä löytyy jo mm. Nikean kirkolliskokouksen asiakirjoista. Tässä hänen aikalaisensa näkemys samasta asiasta:

Kirkko-opettaja Chrystosomos (354-407), yksi pahimmista juutalaisten vihollisista, opetti:"...juutalaisten kanssa saa olla tekemisissä yhtä vähän kuin paholaisen kanssa. He eivät ole 'parempia kuin siat tai pukit' ...Synagooga ei ole vain teatteri, se on porttola, ryövärien luola ja saastaisten eläinten pakopaikka, paholaisen asuinsija... kristittyjen ei tule kysyä neuvoa keltään juutalaiselta lääkäriltä, vaan mieluummin kuolla, karttaa juutalaisia kuin ihmiskunnan ruttoa ja kulkutautia." (K. Deschner, Kriminalgeschichte des Christentums, osa 1. s. 134).

Konstantinuksen ensimmäisiä tehtäviä oli mm. pääsiäisen ajankohdan muuttaminen. Muita aivan alussa tapahtuneita muutoksia oli mm.

• Tooran (Viisi Mooseksen kirjaa) ja sen myötä lain hylkääminen

• Ajanlaskun hylkäämisen myötä viikkojärjestys muutettiin ja sapatti poistettiin. Eli samalla kyseenalaistettiin Jumalan luomiskertomuksen mukainen lepopäivä.

• Juutalaisten hylkääminen.

• Uusien "isien perinnäissääntöjen" syntyminen: Jeesuksen syntymäpäivä (joulu), juhannus, loppiainen, pyhäinmiesten päivä jne. Eli, kaikkien Raamatunjuhlien (3Moos.23) hylkääminen!

• Kolminaisuusopin "kehittäminen"

Mielestäni Herran juhlien hylkääminen (3Moos.23) aivan täydellisesti on yksi uskomattomista muutoksista mitä kristinuskonnon harjoittajat ovat jo hyvin varhain saaneet aikaan. Samoin yksityisen kristityn reaktio, niitä viettävälle, on hyvin halveksiva, nehän on juutalaisten juhlia!

Nyt tekisin meille omantunnon kysymyksen: Vieläkö haluat olla mukana ja viettää näitä pakanallisia menoja? Voitko viettää näitä Herran juhlina, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä JHWH:n kanssa?

"...sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan,"

Meillä länsimaisilla ihmisillä on aika yleinen pyrkimys muuttaessamme johonkin toiseen maahan, sopeutua/sulautua siihen mahdollisimman pian. Oppia kieli ja tavat. Tästä meidän suomenkieleen on syntynyt uusi sana "kotouttaminen" ei kotiuttaminen. Tämä tuntuu aivan järkevältä ja elämää helpottavalta asialta maahanmuttajan kannalta. Samoin kantaväestön on helpompi "suhtautua" tulijaan. Kuten vanha sanonta kuuluu "maassa maan tavalla". Tätä sanotaan assimilaatioksi ja se on oman kulttuurin sulauttamista tai sulautumista enemmistökulttuuriin. Eli, kun kieli ja kulttuuri sekä tavat sopeutetaan enemmistön mukaan, on tämä kansa sulautunut kantaväestöön. Näin voisi sanoa < 1900> amerikkaan muuttaneista suomalaisista, - he ovat nykyisin täysin amerikkalaisia. Joskus tätä assimilaatiota tapahtuu pakon edessä, kuten esim. keskiajalla paavin kirkko pakotti juutalaisia tähän. Hitlerin aikana tosin jotkut juutalaiset pyrkivät saksalaistumaan mm. liittymällä kirkkoon ja toivoen säilyttävänsä henkensä.

Yleensä juutalaisten assimilaatiota ei vapaaehtoisesti tapahtunut. Tästä huolimatta heitä löytyy tätä nykyä ympäri maailmaa eri kansojen kansalaisina, mutta uskontonsa, identiteetinsä ja tapansa säilyttäneinä. He ovat JUUTALAISIA.

Varmaan reilut 10 vuotta sitten olimme Liisan kanssa Seder-aterialla. Se oli hieman sopeutettu krsitilliseksi. Mutta hieno kokemus. Sen ajatus on aterian keinoin kuvata juutalaisen kansan matkaa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Erilaisilla ruuilla kuvataan näitä vaiheita, on "sementtiä/laastia" kuvaamassa tiilen tekoa egyptissä, katkeria yrttejä ym. Tämän aterian tärkeimmät vieraat ovat lapset. Heille kerrotaan nämä vaiheet, jotta he tietäisivät, sekä siirtäisivät ne aikanaan omille jälkeläisilleen. Tämä ateria syödään joka vuosi. Kunnioitukseni juutalaisuutta kohtaan alkoi silloin.

"Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi. Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja. Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?' niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme'." (2.Moos. 12:24-27).

Tätä JHWH säädöstä on juutalainen kansa noudattanut yli 3000 vuotta.

Juutalaisuus ei ole ollut juuri koskaan positiivista. Historia todistaa suunnatonta vainoa ja vihaa heitä kohtaan. Jo Raamatun aikana he olivat lähikansojen väkivallan kohteita ja mm.

"Jerusalemin temppeli ja kaupunki hävitettiin perin pohjin. Oli vuosi 586 eKr. Suurin osa kansaa pakotettiin lähtemään Baabeliin. Vain kurjin ja hyödyttömin rahvas sai jäädä Juudaan." Sleyn kotisivu

Tämän pakkosiirtolaisuudenkaan aikana juutalaiset eivät menettäneet identitettiään, siirtolaisuus, ilmeisesti ainakin alkuvaiheessa, oli myös raskasta. Kuningas Kyyroksen vallattua maan Persialle kansa sai palata takaisin Juudeaan. Kuitenkin heitä jäi maahan ilmeisen paljon, ja kuten aina, kun juutalaiset saavat olla jotakuinkin rauhassa, he pärjäävät erittäin hyvin ja ottavat myös asemia vallitsevassa yhteiskunnassa. Tämän seurauksena on myös kateutta.

Alkuvuoden isompi Raamatun määräämä juhla on meikäläisen kalenterin mukaan 5.3 Purim-juhla. Raamatullisen kalenterin mukaan Adar-kuun 13 päivä. Esterin kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti tapahtumat, joiden muistoksi Purim-juhlaa vietetään. Nämä ovat arvioitu tapahtuneen n. 50 vuotta pakkosiirtolaisuuden päättymisestä.

Est. 3:5 Kun Haman huomasi, ettei Mordokai suostunut kumartamaan eikä heittäytymään maahan hänen edessään, hän raivostui silmittömästi.

6 Mutta hän ei halunnut tyytyä siihen, että surmauttaisi vain Mordokain, vaan saatuaan tietää, mitä kansaa Mordokai oli, hän tahtoi surmauttaa myös hänen kansansa, kaikki Kserkseen valtakunnassa asuvat juutalaiset.
...

8 Tämän jälkeen Haman sanoi kuningas Kserkseelle: "Valtakunnassasi on kansa, joka asuu hajallaan sen kaikissa maakunnissa muiden kansojen seassa, mutta niistä erottautuen. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole oikein, kuningas, että sinä annat heidän olla rauhassa.

Kun ajattelemme juutalaisten vainoa historian myötä, nämä lait, jotka ovat , ("Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan,) kuten hyvin tiedämme!! Jumalan asettamia. Ei ole muuta kansaa joka näitä on pyrkinyt noudattamaan, ovat he sitten missä päin maailmaa tahansa tai missä olosuhteissa tahansa. (Ajattele keskitysleirejä) He ovat aina juutalaisia.

Est. 3:24 Koska agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, oli punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puur'in, se on arvan, hävittääkseen ja tuhotakseen heidät,,

25 ja koska sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjeellisesti määrännyt, että Haamanin pahan juonen, jonka hän oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun,,

26 sentähden antoivat he näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan. Sentähden, tuon käskykirjeen koko sisällyksen johdosta ja sen johdosta, mitä he itse olivat näin nähneet ja mitä heille oli tapahtunut,,

27 juutalaiset säätivät ja ottivat itsellensä ja jälkeläisillensä ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi,

28 ja että jokaisen sukupolven ja suvun oli näitä päiviä muistettava ja vietettävä joka maakunnassa ja kaupungissa sekä että näiden puurim-päivien tuli säilyä muuttumattomina juutalaisten keskuudessa eikä niiden muisto saanut hävitä heidän jälkeläisistänsä.,

29 Ja kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat kaiken valtansa nojalla kirjoituksia saattaakseen säädöksenä voimaan tämän toisen puurim-käskykirjeen.,

30 Mordokai lähetti kirjeet, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan,

31 saattaakseen säädöksenä voimaan nämä puurim-päivät niiden määräaikoina, niinkuin juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet ja niinkuin juutalaiset itse olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen määräykset niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista.,

32 Näin säädettiin Esterin käskystä nämä puurim-määräykset ja kirjoitettiin kirjaan,

Tämän määräyksen perusteella joka vuosi juutalainen kansa viettää tätä juhlaa.

Erityinen purim-ruoka ovat homentashenit eli Hamantaschen tai Hamanohren ("Hamanin taskut" tai "Hamanin korvat"). Ne ovat kolmikulmaisia, unikonsiemenillä, hedelmillä tai suklaalla täytettyjä leivonnaisia. Muodon arvellaan nimestä huolimatta kuvastavan Hamanin kolmikulmaista hattua.

Purimina ilonpito on sallittua myös synagogassa. Joka kerta kun Haman tai joku hänen kymmenestä pojastaan mainitaan, seurakunta pitää meteliä räikillä, tömistämällä tai pöytää hakkaamalla. Mordokain ja Esterin nimiä tervehditään viheltämällä tai hurraamalla. Wikipedia

Arto

Ester ja Mordokai  

Sapatti.

Kun ajattelen omaa uskonelämääni ja suhtautumistani moniin Raamatussa esille tuleviin yksityiskohtiin, (sapatti, laki, Toora ym.) niin silloiset asenteeni tuntuvat nyt uskomattomilta. Itseasiassa en loppujenlopuksi näistä yksityiskohdista tiennyt juuri mitään. Ei niistä tarvinnut tietää. Riitti, kun tiesin, että Jeesus on minun sydämessäni ja elän armon alla.

Vaimoni Liisa, oli jo varhain uskonelämänsä alkuvaiheessa tutustunut myös Adventtikirkkoon ja meidän avioliittomme aikana me, silloin tällöin, olemme käyneet myös heidän tilaisuuksissaan. Siellä oli aivan hyviä opetuksia ja en ko. seurakuntaa pahemmin karsastanut, paitsi yhdessä asiassa, - he viettivät sapattia!!

Sapatti, se oli minulle liikaa. Miten he voivat poiketa näin, käytännössä kaikista muista kristityistä. Minua hävetti jopa yksityisten adventistien puolesta, - he joutuvat alistumaan kirkkonsa käytäntöön. No, tämä adventisteista.

Sunnuntain viettämiselle lepopäivänä ei ole minkäänlaista Raamatullista perustetta. Sen myöntävät eri kirkkokuntien edustajatkin:

Katolinen kardinaali James Gibbons kirjoitti aikoinaan:

"Voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti, etkä löydä ainoatakaan riviä, jossa annettaisiin valtuudet sunnuntain pyhittämiselle. Raamattu vahvistaa lauantain uskonnollisen viettämisen." - The Faith of Our fathers, s. 111, 112.

Metodisti Clovis G. Chappell esittää saman asian sanoessaan: "Syy, miksi vietämme viikon ensimmäistä päivää seitsemännen sijaan, ei perustu siitä annetulle käskylle. Raamatusta saa turhaan etsiä lupaa muutokseen seitsemänneltä ensimmäiselle." - Ten Rules for Living, s. 61.

Roomalaiskatolisen kirkon julkaisussa nimeltä "Apostolic Constitutions", luvussa 23, sanotaan: "Kristityt eivät olleet ainoita, jotka tulivat välinpitämättömiksi ja alkoivat vähitellen tehdä myönnytyksiä uskonsa suhteen. Apostolisen seurakunnan puhtaus pysyi horjumattomana ja virheettömänä, mutta kun toisen ja kolmannen sukupolven kristityt ilmaantuivat, näemme todisteita kompromisseista ja luopumuksesta."

On harvinaista tekstiä. Kirkko itse tunnustaa luopumuksen, jo hyvin varhaisessa vaiheessa - toisen ja kolmannen sukupolven aikana tapahtuneen. Merkittävää ajankohdassa on se, että "juutalaiskristittyjä" ei enää joukossa ollut. Samoin juutalaisviha alkoi "muhimaan" kristittyjen parissa.

Kuten muistamme ei juutalaiset täysin alistuneet roomalaisten valtaan, vaan nousivat kapinaan, ensin 70 luvulla, joka johti Temppelin hävitykseen ja myöhemmin 130 luvulla Simon bar Kokhba´n johdolla. Hänet juutalainen rabbi Akiva julisti messiaaksi. Kapina päättyi häviöön ja Israelin kansan diaspora alkoi ja jatkui 1948 saakka. Näiden kapinoiden oletetaan aiheuttaneen osaltaan roomalaisten juutalaisvihan.

Alla jälleen Konstantinuksesta, joka "valitsi" kristinuskon, ilmeisen aivan valtapoliittisista syistä. Kerrotaan hänen vasta vanhuuden päivinään ottaneen kasteen kristityksi. Siitä huolimatta keisari "huseerasi" jo vahvasti "kirkkoisien" kanssa, mm. määräsi Auringon (auringonjumalan, lisäys minun) kunnianarvoisana päivänä vietettäväksi lepopäivää. Samoin ko keisari kutsui Nikean kirkolliskokouksen koolle, vaikka oli, kuten alla todetaan, pakana. Konstantinus oli myös juutalaisvihamielinen.

Kuten alempana todetaan tämä "virallistetaan" Laodikean kirkolliskokouksessa v. 364. Silloin jopa kirjattiin ylös todellinen sapatin hylkäämisen syy: "Kristityt eivät saa elää kuten juutalaiset..."

Tätä kompromisseihin ajautumista korosti ensimmäinen sunnuntailaki, jonka Rooman keisari Konstantinus sääti 7. maaliskuuta, 321 jKr. Kun Konstantinus oli vielä pakana, hän määräsi lailla: "Auringon kunnianarvoisana päivänä levätkööt kaikki kaupungeissa asuvat viranomaiset ja kansalaiset ja suljettakoot kaikki työpajat. Kuitenkin maaseudulla maanviljelyä harjoittavat saavat vapaasti ja laillisesti jatkaa toimiaan." - History of the Christian Church, 1902 ed., osa. 3, s. 380.

Seuraava askel sunnuntainvietolle oleellisena osana kristinuskoa, otettiin, kun Rooman seurakunta teki Laodikean konsiilissa (kirkolliskokouksessa) ensimmäisen sunnuntainviettoa koskevan uskonnollisen lain.

"Vuonna 325 Rooman paavi Sylvester I muutti viikon ensimmäisen päivän nimen kutsuen sitä Herran päiväksi." - Historia Ecclesiatica, s. 739.

Toisessa Laodikean konsiilissa, joka pidettiin vuonna 364, laadittiin seuraava laki: "Kristityt eivät saa elää kuten juutalaiset [pitää sapattia] ja laiskotella lauantaina... vaan heidän on tehtävä sinä päivänä työtä; mutta heidän on erityisesti kunnioitettava Herran päivää, ja kristittyinä, jos mahdollista, oltava työskentelemättä tuona päivänä." - A History of the Councils of the Church, osa 2, s. 316. Lainaus Lohjan adventtiseurakunnan sivulta.

Kristillisellä kirkolla on aivan valtaisa, itse luotujen perinnäissääntöjen lista joita noudatetaan. Tässä listassa ei ole JHWH:n määräämiä juhlia laisinkaan. Aiemmin kerroin mm. pyhimyskalenterista, josta löytyy yli 7000 pyhimystä ja heidän muistopäivää. Katolinen kirkko piti jopa Trentonissa kirkollikokouksen v. 1562, perinnäissääntöjen ja Raamatun suhteesta. Kokouksen lopuksi arkkipiispa Reggio julisti, että kirkon traditio on Raamatun yläpuolella.

(4.)2. Moos. 20:8Muista pyhittää lepopäivä.

20:9 Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
20:10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Huomaat varmaan ylläolevasta Mooseksen kirjasta löytyvästä kymmenestä käskystä mielenkiintoisen kohdan. Sen lisäksi, että JHWH määrää sapatista, niin samalla siinä on erittäin tärkeä tarkennus "...mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti...". Eli, tässä muistutetaan luomiskertomuksesta, jossa JHWH jo ensimmäisen kerran toi ilmi sapatin kaikille ihmisille, - ei siis vain juutalaisille. Sapatti on Herran juhlakalenterin tärkein juhla. Sitä vietetään joka viikko perjantai-illasta lauantai-iltaan auringonlaskusta auringonlaskuun.

Shabatin viettäminen on määrätty myös kymmenessä käskyssä. On hämmästyttä-vää kuinka kristinuskovaiset ovat tehneet sapatin viettämisestä vastenmielisen asian. Se on niin juutalaista, niin juutalaista että... Tämä on hyvin ristiriitaista. Vanha testamentti kuuluu kristittyjen raamattuun, mutta sitä pidetään vain Jeesuksesta profetoivana kirjana. Jopa nämä Herran juhlakalenterin juhlat kertoo Jeesuksen elämästä ja toisesta tulemisesta, näin "saarnaa" lähinnä messiaaniset uskovat.

Jes. 56: 2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!

3 Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu".

4 Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,

5 heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.

6 Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,

7 ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

8 Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.